PLIMOTH, MA
Mo! Käytiin pari päivää sit hostperheen kaa paikassa, jonne pilgrimit eli pyhiinvaeltajat saapu Briteistä joskus vuonna kalkkuna ja puolukkahillo, tarkemmin 1620, ja perusti siirtokunnan. Niiden kylän vieressä on alkuperäiskansan kylä, ja näiden kahden kylän yhteisestä elonkorjuuateriasta syntyi kiitospäivän perinne. Mut enough with the history, mennää kattoo mitä kylät on syöny!
 |
| upee sisäänkäyntiportti |
 |
| tervetuloa! |
 |
| palkattuja roolinäyttelijöitä |
Pilgrimkylässä on aukioloaikoina näyttelijöitä, jotka puhuu vanhanajanenglantia, pukeutuu ja elää samalla lailla ku sillo menneisyydessä.
 |
| ei paha näköala! |
Pilgrimkylästä käveltii lyhyt matka etelään intiaanikylään, jossa oli oikeita intiaaneja, saman heimon jälkeläisiä ku alkuperäisasukkaat! Oli tosi ihana nähä miten sillon elettiin, yhteydessä luontoon. Oli jotenki hassua että intiaaneilla oli maissia kasvamassa pellolla, tuli tietty Pocahontas mieleen, hyvä ku en alkanu siinä ja sillon laulamaan Virta minne veneen vie:tä :D
All in all tosi upee kokemus, yks vuoden parhaita paikkoja! Rakastan historiaa ja on upeeta että noi paikat on säilytetty ja rekonstruoitu ja niitä ylläpidetään vanhoilla metodeilla, kuten neljännestä kuvasta näkee (ei turvaverkkoja tai -köysiä, hullu!). Poikettiin kierroksen jälkeen pikasesti lahjakaupassa, josta ostin ihanat sanddollar korvikset ja pari postikorttia (mulla on ainaki 10cm kasa postikortteja ympäri USAta kerättynä tältä vuodelta!). Ajettiin Plymouthista pohjoseen kohti Bostonia ja käytiin matkalla syömässä ravintolassa, jossa söin ekaa kertaa elämässäni clam chowderia, eli pakollista New England-ruokaa :) Sitte takas Condolle ja seuraavana päivänä Vermontii vikaks viikoks!
0 kommenttia:
Lähetä kommentti